Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vi medelåldersPerheAvioliitto

Avioliitto

Hääkuva taiwanilaisesta pariskunnasta 1980-luvulta. Morsiamella on länsimainen, valkea hääpuku ja huntu.

Avioliitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen yhteiselämän muoto. Avioliiton osapuolia kutsutaan aviopuolisoiksi eli puolisoiksi.

Yhdistyneiden kansakuntienihmisoikeuksien julistus sekä kansainväliset ihmisoikeussopimukset takaavat jokaiselle täysi-ikäiselle ihmiselle oikeuden mennä avioliittoon. Käytännössä jokaisen valtion omat lait sääntelevät tämän oikeuden toteutumista tarkemmin.

Sisällysluettelo

 ]

]Avioliiton solmiminen Suomessa

Suomessa avioliittoa säätelee avioliittolaki. Suomessa avioliittoon voivat mennä mies janainen, jotka ovat täyttäneet 18 vuotta ja jotka eivät ole ennestään naimisissa tairekisteröidyssä parisuhteessa. Tätä nuoremmalle voi oikeusministeriö erityisestä syystä myöntää luvan mennä avioliittoon.

Kukaan ei saa mennä avioliittoon lapsensa, lapsenlapsensa, vanhempiensa tai näiden vanhempien tai muun suoraan ylenevässä ja alenevassa polvessa olevan sukulaisensa kanssa. Myöskään sisarukset tai puolisisarukset eivät saa mennä avioliittoon. Vähemmän ehdottomia ovat ottolasten kielto mennä avioliittoon ottovanhempansa kanssa ja sedän, enon tai tädin kielto mennä naimisiin sisaruksensa lapsen kanssa. Näihin avioliittoihin voi erityisestä syystä saada kuitenkin luvan oikeusministeriöltä.

Ennen vihkimistä avioliittoon aikovien on yhdessä pyydettävä avioliiton esteiden tutkintaa. Pyyntö esitetään maistraatille. Kihlakumppanien on tällöin vakuutettava, etteivät he ole lähisukulaisia ja että he eivät ole avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Mikäli kihlakumppani on ollut aiemmin avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, myös tämä on ilmoitettava.

Avioliiton esteiden tutkija tarkistaa väestötietojärjestelmästä, pitävätkö tiedot paikkansa. Mikäli esteitä ei ole, tutkija antaa kihlakumppaneille todistuksen esteettömyydestä. Todistus annetaan aikaisintaan seitsemän päivän kuluttua tutkinnan aloittamisesta ja se on voimassa neljä kuukautta.

Vihkiminen voidaan toimittaa, kun avioliiton esteet on tutkittu ja avioliittoon aikoville on annettu tästä todistus. Avioliitto voidaan solmia siviilivihkimisenä eli siviiliviranomaisen vahvistamana avioliittona tai eräiden uskontokuntien suorittamana vihkimisenä. Siviilivihkimisen toimittaa laamannikäräjätuomari tai henkikirjoittaja, uskonnollisen vihkimisen yleisimmin pappi.

Vihkimisellä tulee olla vähintään kaksi todistajaa. Vihkimisessä kihlakumppaneiden tulee olla läsnä, ja heidän on vastattava myönteisesti heille tehtyihin kysymyksiin, minkä jälkeen vihkijä toteaa heidät aviopuolisoiksi. Vihkijä ei saa toimittaa vihkimistä, jos avioliitolle on este tai jos jompikumpi kihlakumppaneista ei kykene mielenhäiriön vuoksi ymmärtämään avioliiton merkitystä. Jos vihkiminen tapahtuu näistä seikoista huolimatta tai jos sen toimittaa siihen oikeuttamaton henkilö, vihkiminen on mitätön eikä avioliittoa ole syntynyt. Tasavallan presidentti voi kuitenkin erityisestä syystä määrätä, että tällaistakin vihkimistä on pidettävä pätevänä, jos jompikumpi vihityistä näin pyytää.

]Kirkollinen vihkimys

Avioliiton esteet voi tutkia myös evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnanseurakunta, jonka jäseniä kihlakumppanit ovat tai toinen heistä on. Avioliiton esteiden tutkija tarkistaa tiedot avioliiton esteettömyydestä kihlakumppanin kotiseurakunnasta. Seurakunnat kuuluttavat tutkinnan yhteydessä kihlakumppanien aikeen astua avioliittoon sunnuntain päiväjumalanpalveluksessa, mikäli tutkittavat eivät vastusta tätä.

Kirkollisen vihkimisen lailliset vaikutukset ovat kaikilta osin samat kuin siviilivihkimisen. Kirkollinen vihkiminen voidaan toimittaa evankelis-luterilaisessa tai ortodoksisessa seurakunnassa tai muussa uskonnollisessa yhdyskunnassa, jolle opetusministeriö on antanut vihkimisoikeuden. Vihkijänä toimii evankelis-luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa pappi ja muissa yhdyskunnissa se, jolla on yhdyskuntajärjestyksen nojalla oikeus vihkiä avioliittoon.

Vuoden 1734 lain Naimakaaren avioliitto oli aina solmittava kirkollisella vihkimisellä. Siviilivihkiminen tehtiin lailliseksi vasta vuonna 1917 annetulla erillislailla.

]Avioliiton vaikutukset

Avioliittoon vihittävät voivat valintansa mukaan joko säilyttää avioliitossa omat sukunimensätai ottaa yhteisen sukunimen tai kaksoisnimen.

Avioliitto ei vaikuta omaisuuden omistukseen ja puolisot vastaavat itse veloistaan. Puolisolla on kuitenkin avio-oikeus joka oikeuttaa puolison ensimmäiseksi edunsaajaksi omaisuuden jaossa. Avioehtosopimuksessa puolisot voivat sopia, että avioliiton päättyessä heidän omaisuuttaan ei jaeta tasan heidän keskensä. Merkittävimmät yhteiskunnalliset vaikutukset ovat aviopuolison elatusvelvollisuus ja oikeus hoitaa toisen asioita toisen ollessa estynyt. Lisäksi puolisolla on oikeus estää omaisuuskauppoja, oikeus leskeneläkkeeseen ja vapautus eräisiin asumissuhteista johtuviin sosiaalitukialennuksiin.

Avioliiton keskipituus on Suomessa (2004) 11,3 vuotta.

]Samaa sukupuolta olevien avioliitto

Samaa sukupuolta olevien avioliitto on sallittu AlankomaissaBelgiassaEspanjassaEtelä-AfrikassaKanadassaNorjassaRuotsissa sekä Yhdysvaltojen tietyissä osavaltioissa. Monissa maissa, kuten Suomessa, kahden samaa sukupuolta olevan henkilön on mahdollista solmia välilleen rekisteröity parisuhde. Myös Suomessa avioliittolakia on ehdotettu muutettavaksi sukupuolista riippumattomaksi.

]Historia

Avioliitto-instituutio ja sen käytännöt ja säännöt ovat vaihdelleet ajan myötä riippuen kulttuurista ja väestörakenteesta. Edvard Westermarckin mukaan avioliittoinstituutio oli todennäköisesti ikivanhan tavan jatke.

Antropologi George P. Murdockin vuoteen 1949 mennessä tutkimista 250 yhteiskunnasta vain Brasilian Caingang-yhteisössä oli avioliittoja, joihin saattoi kuulua yhtaikaa ainakin kaksi miestä ja ainakin kaksi naista[14].

]Avioliitto Euroopassa

Pääosan Euroopan historiaa avioliitto on ollut kahden perheen välinen taloudellinen sopimus, jossa perheiden lapset naitettiin keskenään. Romanttinen rakkaus tai kiintymys ei ollut olennaista. Historiallisesti on painotettu avioliiton väitettyä "välttämättömyyttä".

Muinaisessa Kreikassa ei ollut erityistä avioliittoseremoniaa, vain keskinäinen yhteisymmärrys siitä, että pari piti toisiaan miehenä ja vaimona. Miehet olivat yleensä 20 - 40-vuotiaita ja olettivat vaimojensa olevan varhaisteinejä. Tämä saattoi johtua siitä, että asepalvelus oli yleensä suoritettu 30. ikävuoden paikkeilla ja nuoren naisen naiminen varmisti tämän neitsyyden. Vaimoilla oli vähän oikeuksia yhteiskunnassa ja heidän oletettiin huolehtivan kodista ja lapsista. Perintö oli tunteita tärkeämpi: jos naisen isä kuoli ilman miesperillisiä, nainen saatettiin pakottaan naimaan lähin miessukulaisensa ja tarvittaessa eroamaan ensin nykyisestä miehestään.

Perinteinen roomalainen avioliitto conventio in manum solmittiin seremoniassa todistajineen ja erokin suoritettiin seremoniallisesti. Nainen siirtyi uuden perheen jäseneksi saaden sen perintöoikeudenkin vanhan perheensä perintöoikeuden tilalle ja siirtyen aviomiehensä määräysvaltaan. Vapaammassa avioliitossa sine manu vaimo säilyi isänsä määräysvallassa ja perijänä uuden perheen sijaan. Vaimon tuli olla vähintään 12-vuotias.

Keskiaikainen saksalainen hääseremonia (puu).

Varhaiskristillisenä aikana (30 - 325 jaa.) avioliitto oli yksityisasia ilman yhtenäistä uskonnollista tai muuta seremoniaa. Tosin piispa Ignatius antiokialainenkirjoitti kirjeessään (n. 110 jaa.), että jos avioliitto solmitaan piispan luvalla, se tapahtuu Jumalan mukaan eikä heidän himonsa mukaan."

1100-luvulla naisilta alettiin usein vaatia miehen sukunimen ottamista ja 1500-luvun puolivälistä alkaen vanhempien ja kirkon lupaa.

Joitain paikallisia poikkeuksia lukuun ottamatta vuoteen 1545 asti Euroopan kristilliset avioliitot solmittiin 1. molemminpuolisesta suostumuksesta, 2. julistamalla aie naida, ja 3. suorittamalla tämän jälkeen keskinäinen yhdyntä; pappia ei tarvittu.

Kirkot saattoivat rekisteröidä avioliittoja mutta tämä ei ollut välttämätöntä, eikä valtiollakaan ollut roolia avioliitossa. Keskiajalla avioliitot olivat yleensä järjestettyjä, etenkin ylimmissä säädyissä, joskus jos syntymän aikaan, aatelisperheiden välisten sopimusten varmistamiseksi. Kirkko vastusti näitä pakotettuja avioliittoja. Kristinuskon levitessä kumppanin vapaa valinta vähitellen yleistyi.

Vastauskonpuhdistuksen osana vuonna 1563 Trentin neuvosto määräsi, ettäroomalaiskatolinen avioliitto tunnustettiin vain, jos se oli papin kahden todistajan edessä solmima. Neuvosto myös auktorisoi vuonna 1566 julkaistun katekismuksen, jonka mukaan avioliitto velvoitti "elinikäiseen yhteiselämään".

Englannissa avioliitto oli pätevä sillä, että puolisot olivat suostuvaisia ja asuivat yhdessä kunnes lordi Hardwicken asetus 1753 asetti lisävaatimuksia kuten todistajien läsnäollessa suoritetun uskonnollisen seremonian.

Wikipediasta

11.4.2010

Sivulatauksia: 1465


©2017 Vi medelålders - suntuubi.com