Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vi medelåldersElämänkysymyksiä

 

Elämän tarkoitus

Henry Courtney Selous: Hamlet ja pääkallo

Elämän tarkoitus on yleensä nimitysfilosofiselle kysymykselle, miksi ihmiset elävät, mikä on heidän elämänsä tavoite tai miksi kokomaailma on olemassa. Yksi yleinen vastaus nykyään on se, että elämällä ei ole ulkoa päin annettua tarkoitusta. Toisaalta elämän tarkoituksen etsiminen kiehtoo ihmisiä vuosituhannesta toiseen. Ihmisrodun elävä edustaja kohtaa kuolevaisuutensa ja pohtii elämää ja sen tarkoitusta. Keitä me olemme, mistä tulemme - mikä on elämän hetken tarkoitus?

Kysymys ”mikä on elämän tarkoitus?” voi merkitä eri ihmisille eri asioita. Tämä voi johtua esimerkiksi sanan ”tarkoitus” monista eri merkityksistä, joita ovat muun muassa: ”Mikä on elämän alkuperä?”, ”mikä on elämän (ja kaikkeuden) luonne?”, ”mikä tekee elämän merkitykselliseksi?”, ”mikä on arvokasta elämässä?”, tai ”mikä on yksilön elämän tavoite tai päämäärä?”. Nämä kysymyksiin on annettu lukuisia erilaisia vastauksia, tieteellisistä selityksistä filosofisiin ja uskonnollisiin selityksiin.

Sisällysluettelo

 [piilota]

[muokkaa]Tiede

Tunnettu teksti kehitysopista ja siitä, kuinka se selittää elämän tarkoitusta, on Richard Dawkinsin Geenin itsekkyys[1]. Dawkinsin mukaan evoluutiolla (ja sitä kautta esimerkiksi elämällä) ei ole mitään korkeampaa tarkoitusta. Hänen mukaansa korkeammat tarkoitukset liittyvät ainoastaan kehittyneiden aivojen toimintaan esimerkiksi jotakin tavoiteltaessa. Tämän seurauksena aivoilla on taipumus virheellisesti liittää tarkoituksia myös sellaisiin asioihin, joihin ne eivät kuulu.[2]

Kysymykset "mikä on arvokasta elämässä?" ja "mikä on yksilön elämän tarkoitus tai päämäärä?" kuuluvat etiikan ja yhteiskuntatieteiden alaan. Nämä pyrkivät selittämään ihmisten käyttäytymistä, arvoja ja yhteistoimintaa. Ihmisten vaikuttimien (jotka osoittavat, mitä ihminen pitää arvokkaana) tutkiminen kuuluu psykologian alaan.

[muokkaa]Länsimainen filosofia

Paul GauguinMistä tulemme? Keitä olemme? Minne menemme? (1897/98)

Monilla filosofeilla on ollut selkeät näkemykset siitä, mikä elämässä on arvokkainta.

[muokkaa]Antiikin filosofia

Pääartikkeli: Antiikin filosofia

Antiikin Kreikassaihmisen elämään liittyvien asioiden pohtiminen, eli etiikan ja muun käytännöllisen filosofian tutkiminen, sai alkunsa Sokrateen aikana. Keskeinen käsite antiikin moraalifilosofiassa olihyve, ja yleinen vastaus elämän tarkoitukseen tai lopulliseen päämäärään "onnellisuus", ja sen saavuttamiseksi "hyveellinen elämä".

Sokratesta seuranneiden filosofien mielipiteet vaihtelivat kuitenkin usein siinä, mikä oli suurinta hyvää elämässä. Esimerkiksi kyynikoiden ja stoalaisten mielestä olemassaolon perimmäinen tarkoitus oli juuri hyve itsessään, ei nautinto — kyreneläisten ja epikurolaistenmielestä taas nautinto oli suurin hyvä.

Aristoteles esitti elämän tarkoitukselle naturalistisen teorian, jonka mukaan ihminen on järjellinen eläin, joka lähestyy omaa ihanteellista ja lajilleen tyypillistä olemustaan hankkiessaan teoreettista tieteellistä tietoa maailmasta ja käytännöllistä moraalista tietoa oikeasta ja väärästä. Hänen lähtökohtanaan oli periaate, jonka mukaan jokaisen toimivan olennon korkein hyvä on hänen mahdollisuuksiensa täysi kehittyminen järjellisenä olentona. Ihmiselämän päämäärä (samoin kuin kaikkien muidenkin olioiden) on siis toteuttaa lajilleen ominaisia toimia. Kun ihminen toimii kuten hänen lajilleen on ominaista, hän toimii auttamatta oikein ja elää hyvää elämää. Aristoteleen mukaan tämä ihmisen ihanne on homo politicus eli yhteisöllinen ihminen. Aristoteleen mukaan ihmiselämän päätavoite on siis yhteisölliseen toimintaan osallistuminen. Aristoteles eli aikana, jolloin vapaat miehet usein viettivät aikansa toreilla keskustelemassa tai väittelemässä politiikasta tai muista sen aiheista. Aristoteleen mukaan tieto siitä, millainen elämä on ominaista jollekin oliolle, saadaan tutkimalla suuren olioryhmän toimintaa tietyssä tilanteessa ja vetämällä siitä johtopäätös yleisestä menettelytavoista. Aristoteles olettaa tämän päämäärän koskevan kaikkia ihmisiä.

[muokkaa]Nihilismi

Pääartikkeli: Nihilismi

Friedrich Nietzsche määritteli nihilismin maailman ja erityisesti ihmisen olemassaolon tarkoituksen, merkityksen, lopullisen totuuden tai oleellisen arvon tyhjentämisenä. Nietzsche määritteli kristinuskon nihilistisenä uskontona, koska se poistaa merkityksen maalliselta elämältä ja keskittyy oletettuun kuoleman jälkeiseen elämään. Hän näki nihilismin myös luonnollisena lopputuloksena päätelmästään "Jumala on kuollut", ja esitti, että ihmiskunta voi toipua siitä palauttamalla merkityksen takaisin maan päälle.

Nihilismi hylkää väitteet tiedosta ja totuudesta, ja tutkii olemassaolon merkitystä ilman tiedettävää totuutta. Vaikka nihilismi on luonteeltaan melko pessimististä ja antautuvaa, sen kannattaja voi löytää merkitystä erilaisista ihmisten välisistä suhteista. Nihilistisestä näkökulmasta moraalisten arvojen lähteenä on yksilö ennemmin kuin kulttuuri tai joku muu järjellinen (tai objektiivinen) perusta.

[muokkaa]Pragmatismi

Pääartikkeli: Pragmatismi

Pragmatistiset filosofit ovat ajatelleet, että sen sijaan, että ihmiset etsisivät totuutta elämästä, heidän tulisi etsiä hyödyllistä ymmärrystä elämästä. William James esitti, että totuutta voidaan tehdä, mutta ei etsiä. Näin ollen elämän tarkoitus on sellainen käsitys elämän tarkoituksesta, joka ei ole ristiriidassa sen kanssa, mitä ihminen kokee tarkoitukselliseksi elämäksi. Elämän tarkoituksen voisi siis muotoilla sanoilla: "elämän tarkoitus ovat ne tarkoitukset, jotka saavat sinut arvostamaan sitä". Pragmatistille elämän tarkoitus voidaan löytää ainoastaan kokemuksen kautta.

[muokkaa]Eksistentialismi

Pääartikkeli: Eksistentialismi

1800-luvulla filosofi Arthur Schopenhauer sanoi elämän olevan "elämisen tahtoa", ja tämän tahdon (ja samalla elämän) olevan tarkoituksetonta, päämäärätöntä, järjetöntä ja julmaa. Hän näki vapautumisen tästä kärsimyksestä tapahtuvan mietiskelyn, askeettisen elämän ja toisia kohtaan tunnetun sympatian kautta. Näissä hänen ajattelunsa muistutti buddhalaistaajattelua.

Filosofi Martin Heideggerin mukaan ihminen on olemassaolossaan "heitetty maailmaan".Jean-Paul Sartre kirjoitti: "Ihminen on olemassa ensin, tavoittaa itsensä, ilmaantuu maailmaan ja määrittelee itsensä vasta kaiken tämän jälkeen [...] Ei ole myöskään ihmisluontoa, koska ei ole Jumalaa, joka sen mielessään loisi".[3] Heidän ja muiden eksistentialistien mukaan ihmisyyttä ei ole ennalta määrätty, vaan jokainen on vapaa valitsemaan olemisen tapansa itse ja on toisaalta siihen myös pakotettu. Tästä ristiriidasta seuraavaa elämän peruskokemusta kutsutaan ahdistukseksi (angst).

Koska ei ole olemassa mitään ennalta määriteltyä ihmisen luontoa tai mitään lopullista arvostelmaa maailmasta muuta kuin ihmisten kokema, ihmisiä voidaan tuomita tai määritellä ainoastaan heidän tekojensa ja valintojensa perusteella. Valinta on lopullinen mittari. Sartren mukaan: "Ihminen on vain sitä mitä hän itsestään tekee".[3]

[muokkaa]Humanismi

Pääartikkeli: Humanismi

Humanistisen näkemyksen mukaan elämä ja todellisuus eivät ole mihinkään päämäärään suuntautuneita. Sikäli elämällä ei ole mitään erityistä tarkoitusta. Ihmisen tarkoituksen määrittävät ihmiset. Yksittäisen ihmisen onnellisuus on sidoksissa muiden ihmisten hyvinvointiin, osittain koska ihmiset ovat yhteisöllisiä eläimiä, jotka löytävät merkitystä yhteisöllisten suhteiden kautta, ja osittain koska kulttuurinen edistys hyödyttää kaikkia kyseisessä kulttuurissa eläviä.

[muokkaa]Uskonto

Pääartikkeli: Uskonto

Uskonnolliselta näkökannalta elämän tarkoituksena on pidetty muun muassa jumalien palvelemista ja heidän tahtonsa noudattamista.

Islamin mukaan Jumala loi ihmisen ainoastaan yhtä tarkoitusta varten, eli palvomaan Jumalaa: "Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseäni" (Koraani 51:56).

Buddhalaisuuden mukaan totuus elämästä on se, että se on kärsimystä, joka johtuu elämänjanosta. Kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammuu. Tie elämänjanon sammumiseen on jalo kahdeksanosainen polku kohti lopullista tavoitetta, joka on nirvana eli valaistuminen ja näin samsarasta eli elämän kiertokulusta vapautuminen. Tämä voi tapahtua vain mietiskelyn ja henkisen kasvun kautta.

Hindulaisuuden mukaan ihmisellä on elämässään neljä päämäärää: kamaarthadharma jamokša. Sanotaan, että kaikki ihmiset etsivät kamaa (fyysistä ja henkistä nautintoa) ja arthaa (aineellista ja henkistä omaisuutta). Vanhemmiten ihmisen sanotaan tavoittelevan dharmaa (oikeudenmukaisuus, velvollisuus, henkinen oppi). Neljäs ja perimmäinen päämäärä on mokša, jossa vapaudutaan jälleensyntymän eli samsaran ketjusta ja yhdistytään brahmaniin eli maailmansieluun (vrt. nirvana). Ihmisen kannattaa tehdä elämässä hyviä tekoja kartuttaakseen hyvää karmaansa, jotta jälleensyntymän kierto katkeaisi.

Kristinuskon mukaan elämän tarkoitus on löytää pelastus Jeesuksessa tämän fyysisen elämämme aikana, koska Jumala on rakastunut ihmiseen ja haluaa saada henkilökohtaisen rakkaussuhteen ihmisen kanssa. Jumala haluaa persoonansa kautta jokaiseen ihmispersoonaan rakkaussuhteen, joka ei lopu fyysisen elämämme kuolemaan, vaan kestää iankaikkisesti. Yksinkertaisuudessaan kristinusko opettaa Raamatun sanan mukaan, että Jumala lähetti oman poikansa, joka itse on Jumala, pelastamaan tämän epätoivoon hukkuvan maailman. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" [Joh.3:16]. Ihmisessä itsessään kristinuskon mukaan ei ole aineksia pelastukseen, vaikka hän harjottaisi kuinka hyvin mitä uskontoa tahansa. Siksi kaiken uskonnon ja opin ulkopuoleta löytyy pelastava Persoona, joka on Jeesus Kristus. Jeesuksessa on kristinuskon tarjoama vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta. ks. Uusi testamenttikokonaisuudessaan.

[muokkaa]Ateismi

Pääartikkeli: Ateismi

Ateismilla tarkoitetaan jumalauskon puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa, ja tämän seurauksena myös sen hyväksymättömyyttä, että kaikkeus tai elämä olisi jonkun tällaisen luomaa. Ateismi lähestyy esitettyä viittä kysymystä luonnontieteellisestä näkökulmasta, ja siksi ateistit ovat sitä mieltä, että elämää ei luotu, vaan että se kehittyi. Kaikkeus on luonnollinen, ja se on enemmän tai vähemmän tutkittavissa tieteellisillä menetelmillä. Mitä elämän tarkoitukseen tulee, jotkut ateistit katsovat, että koska mikään jumala ei määrää sitä, mitä ihmisten tulisi tehdä elämään, se on heidän päätettävissään. Elämä on luonnonilmiö, jolla ei ole tarkoitusta eli tavoitetta. Elävillä olennoilla voi olla omia tavoitteita.

[muokkaa]Käsite populaarikulttuurissa

Ajatusta "elämän tarkoituksesta" on parodioitu usein. Tunnetuimpia parodioita on Douglas Adamsin kirjassa Linnunradan käsikirja liftareille esitetty vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen. Kirjan antama vastaus onneljäkymmentäkaksi.[4]

Monty Pythonin elokuvassa Monty Pythonin elämän tarkoitus (Monty Python's Meaning of Life, 1983) elämällä ei ole tarkoitusta, sen sijaan elämä on aito WYSIWYG-kokemus: synnyt, syöt, menet kouluun, harrastat seksiä, saat lapsia, tulet vanhaksi (jos kukaan ei tapa sinua ensin) ja kuolet, ja Taivaassa on joulu joka päivä. Elokuvan lopussa kysymykseen elämän tarkoituksesta vastataan: "No, se ei ole mitään kovin erikoista. Hmm, yritä olla kiva ihmisille, varo syömästä rasvaa, lue hyvä kirja silloin tällöin, kävele hieman, ja yritä elää rauhassa ja sopusoinnussa yhdessä kaikkien uskontojen ja kansojen edustajien kanssa".[5]

Eppu Normaalin kappaleessa Elämän tarkoitus lauletaan: "päättelimme että elämämme tarkoitus lienee murheen karkoitus".[6]

Wikipediasta


13.4.2010

Sivulatauksia: 1954


©2017 Vi medelålders - suntuubi.com